Olen haaveillut omasta yrityksestä viimeiset kymmenen vuotta. Ensimmäinen liikeideani oli perustaa Jyväskylään coffee shop, kun siellä ei niitä vielä ollut. Työskentelin tuolloin Lontoossa baristana ja olin hurahtanut erikoiskahveihin. Kahvila jäi kuitenkin vain haaveeksi. Opiskellessani toimittajaksi halusin perustaa kotimaisen tyylilehden, joka olisi suunnattu naisille ja miehille. Fanitin brittilehtiä kuten i-D, Dazed & Confused ja Sleazenation. Opin kuitenkin pian Suomeen takaisin muutettuani, ettei pienillä aikakausilehdillä ole täällä kummoiset mahdollisuudet menestyä. Jatkoin haaveilua.

Aloitin työt Cosmopolitanin kauneustoimittajana neljä ja puoli vuotta sitten. Alusta asti olen ihmetellyt, kuinka kapea kosmetiikkavalikoima Suomessa on. Isot kosmetiikkabrändit ovat meillä niin suosittuja, että pienemmät ovat jääneet väkisinkin niiden jalkoihin. Mietin, kuinka hienoa olisi perustaa oma yritys, joka toisi maahan nimenomaan pieniä kulttikosmetiikkamerkkejä. Sellaisia, joista ihmiset puhuvat ja joita meikkitaiteilijat ja kosmetiikkafanit roudaavat ulkomaan matkoiltaan.

Olen hautonut ideaani viimeiset neljä vuotta ja sinä aikana se on muuttanut muotoaan useita kertoja. Välillä halusin oman kosmetiikkaputiikin, jossa myytäisiin näitä pieniä merkkejä yksinoikeudella. Sitten blogeista tuli iso juttu ja tajusin, että sellainen pitää ehdottomasti liittyä yritykseeni. Liike siirtyi kivijalasta nettiin ja aloin harkita laajempaa jakelua. Merkit ovat vaihtuneet moneen otteeseen, kun pienistä brändeistä on kasvanut liian isoja tai olen löytänyt kiinnostavampia tuotteita. Samalla opin kaiken aikaa lisää kauneudesta ja kosmetiikasta ihanilta kauneustoimittajakollegoiltani, kokeneilta maahantuojilta ja uskomattomilta pr-naisilta.

Tänä syksynä päätin viimein toteuttaa haaveeni. Totesin, että voin suunnitella ja unelmoida loputtomiin, mutta kukaan ei tule ojentamaan minulle omaa yritystä tarjottimella. Se vaatii kovaa työtä. Olen valvonut öitä ja naputellut kasaan liiketoimintasuunnitelmaa, etsinyt sopivia brändejä, hankkinut rahoitusta, täytellyt kaavakkeita, viestitellyt graafikon kanssa ja suunnitellut yksityiskohtia. Keskimääräiset yöuneni ovat olleet viimeisen parin kuukauden ajan noin neljän tunnin luokkaa.

Nyt paketti alkaa olla pikkuhiljaa kasassa. Viimeinen työpäiväni kauneustoimittajana lähestyy uhkaavasti ja sen jälkeen olen omillani. Apua! Candy Shopin pitäisi näillä näkymin aueta tammikuun puolessa välissä, joten seuraavat puolitoista kuukautta tulevat olemaan todella jännittäviä...