Nyt se on sitten takana, viimeinen päivä Cosmopolitanissa. Luulin, että olo olisi ollut haikeampi, mutta olen niin innoissani, etten voi olla surullinen. Työkavereita tulee tietysti ikävä, mutta tiedän tapaavani heidät kyllä useasti uusissa merkeissä. Tuntuu siltä, että nyt oli oikea aika lähteä ja kokeilla jotain uutta. Cosmon lukijat ovat mahtavia, joten heitäkin tulen kaipaamaan. Toivon mukaan löydän myös omia, yhtä ihania, lukijoita pian!

Ensimmäisen päivän yrittäjänä otin aika rennosti: nukuin pitkään, asensin tietokoneeseen uusia ohjelmia, lähetin muutamia sähköposteja, hain firman pankkikortin pankista ja ostin tulostimen. Huomenna aion laittaa kotitoimiston kuntoon. Tuntuu oudolta tehdä näitä hommia ihan luvan kanssa päiväsaikaan. Viimeiset pari kuukautta olen hoitanut yritystä kuin harrastuksena iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Nyt se on yhtäkkiä oikea työ! Aika jännää, kun ei ole mitään kiveen hakattuja työaikoja vaan hommia voi tehdä omaan tahtiin. Tykkään tästä vapaudesta.

Tosin älkää kuvitelko, että yrityksen perustaminen olisi ollut ruusuilla tanssimista, päin vastoin. Hommaan kuuluu PALJON huomaamatonta duunia, kaavakkeiden ja hakemusten täyttämistä, laskelmien tekemistä, miljoonien sähköpostien lähettämistä ja sääntöjen selvittelyä. Olen törmännyt monta kertaa seinään. Ensimmäinen lainahakemus ei mennyt läpi ja jouduin miettimään laskelmat uusiksi, yhteistyö kaikkien ihailemieni brändien kanssa ei ole onnistunut, monet asiat ovat kalliimpia kuin kuvittelin, firman nimen saaminen ei meinannut onnistua (vasta neljäs nimiehdotus meni läpi), logo jouduttiin tekemään kertaalleen uusiksi fontin vaihtumisen takia, käyntikortteihin oli livahtanut väärä puhelinnumero jne. Lista on aika pitkä. Mutta vastoinkäymisiä ei kannata ottaa liian vakavasti. Ne ovat tavallaan testi: jos jaksat aina vaan yrittää uudestaan, olet luonteeltasi yrittäjä.